"Työpaikkani on syy sille, että herään aamuisin ja juon iltaisin."

On taas työpaikan pikkujoulujen aika. Mikä tekee tästä vuoden kohokohdan? Harvoin tulee naurettua, mokailtua ja tehtyä syntiä niin paljon kuin pikkujouluissa. Harvoin tulee nykyisin edes herättyä putkasta, jos ei lasketa pikkujoulujen seuraavaa päivää. "No sehän johtuu tietysti siitä, miten ihania ihmisiä meillä on töissä!" Hah, paskanmarjat! Se johtuu vain ja ainoastaan siitä, että ihminen kaipaa vaihtelua, hauskanpitoonkin. Ja mikä olisi enemmän vaihtelua kuin kallistaa kuppia niiden pupeltajien kanssa, joiden kanssa viettää elämästään lähes kaiken sen ajan kun on selvinpäin?

Pahinta onnistuneissa pikkujouluissa on tietenkin se, että viihtyessään sivistynyt viininlitkijäkin muuttuu usein teini-ikäiseksi känniääliöksi. Ao. "kuvitteellinen" pikkujoulutarina toimikoon varoittavana esimerkkinä.

"Oluessa on vapautta, viinissä terveyttä, konjakissa voimaa ja vedessä bakteereita."

Odotamme toisiamme erään torniolaisen ravintolan edessä. Tunnelma on kutakuinkin "Ruoan kanssa 12 cl viiniä ja sitten kotiin, eikös vain". Se meistä malttamattomin kyselee tiskiltä viskejä, ja tilaa minullekin, kun vanhana janosuuna tulen ihmettelemään asiaa. Baarimikko kysyy minulta "On The Rocks?" ja minä kysyn "WTF?". Vanha tuttu baarimikko vastaa yhtä sympaattisesti kuin silloinkin, kun kysyin mitä eroa on muka punssilla ja brunssilla. "Cool!" vastaan, ja päätän hokea koko illan jokaisen juoman perään "On The Rocks", oluenkin.

Juon yhden On The Rocksin liikaa, ja olen lähtemässä kotiin. Työkaverini huomaavat kuitenkin aikeeni, ja houkuttelevat minut naurettavan helposti juomaan vielä kymmenen lisää. Pian tuleekin huono olo. Kaikki WC:t ovat tietysti H-hetkellä varattuja, joten oksennan lavuaarin tukkoon. Vessan lattiakin näyttää olevan pyörivää mallia, enkä onnistu suoraviivaisella jalkatyölläni löytämään ovea ulos. Näen oven lopulta peilin kautta, ja pohdittuani pari minuuttia valon heijastuskulmia ymmärrän mihin suuntaan minun on kuljettava.

Oloni on värikkään haukotuksen myötä selvästi parempi, joten tilaan vielä yhden. Juomaa odottaessani painelen musiikin tahdissa hassunnäköisiä nappeja tiskin yli, ja onnistun tyhjentämään kassakoneen muistin. Tarjoilija hakee suutuksissaan ison bulldog-naamaisen sedän, joka ohjaa minut ulos. Muut baarit ovat jo suljettu, joten otan taksin ja lähden kotiin Kemiin.

"Minä en ole mikään helppo nakki, vaan varma nakki."

Kemi on tietysti yhtä kuollut kuin Torniokin, mutta Keskuspuistokadulla tapaan mielenkiintoisen savitaiteilijan, joka saa minut houkuteltua ateljeehensä sanomalla: "Minulla on baarikaappi". Yksinäinen, sherryltä tuoksahtava taiteilija käy pian turhan tuttavalliseksi, mutta arvaamaton motoriikkani pelastaa minut onnekseni tilanteesta. Taiteilija heittää minut pihalle syöksyttyäni lasisen tilanjakajan läpi ja rikottuani hyllyllisen häiritsevän epäsymmetrisiä terrakottaruukkuja.

Taksimatkan jälkeen olen jo lähes päästä kotiin nukkumaan, mutta huomaan työkavereideni juuri poistuvan yökerhosta. He ovat keksineet lähteä Haaparannalle, kellohan on siellä vasta 3. Minä pyydän heitä jatkoille luokseni, jäihän jääkaappiini muutama olut. Kotona laskuhumalan hiipiessä huomaan, etteivät nämä veijarit olekaan minun työkavereitani, vaan joitakin randomeja tyyppejä Tornion yöstä. Samapa tuo. Eräs heistä ilmoittaa, että mikroaaltouunini ei toimi. Kun menen arvioimaan tilannetta, mikroni on tyhjä, mutta leipälaatikossani on lihapiirakka.

"Nyt ei lähde mopo käsistä, vaan formula."

Yksi uusista tuttavuuksistani kertoo olevansa Pekka ja asuvansa melkein naapurissani, ja että hänellä on kotona Virosta trokattua pirtua. Viimeistään tässä vaiheessa homma lähtee täysin lapasesta, ja kohta huomaamme jo juoksevamme ulkona kilpaa huudellen hävyttömyyksiä aamuvuorolaisille. Kiipeämme puuhun, ja minä tipun selälleni isojen kivien päälle. En pääse omin avuin ylös kivikosta, ja tilanteen ironiaa lisää epäilemättä se, että olen koko illan hokenut ”On The Rocks”.

Tyypit saavat minut raahattua sisälle, ja sammun viimein sohvalle. Samaan aikaan pirtu-Pekka päättää alkaa tehdä kuperkeikkoja, ja potkaisee televisioni ruutu edellä lattialle. Herään iltapäivällä pää- ja selkäkipuun. Saan itseni ylös kahvin ja Buranan voimalla ja huomaan rikkinäisen 2000 euron television lisäksi, että iloinen jatkoväki on piirtänyt minulle komeat viikset ja silmälasit spriiliukoisella mustalla tussilla. Hoiperrellessani suihkuun kiitän Luojaani siitä, että niin iso- kuin pikkujoulukin on vain kerran vuodessa.

yst.terv S&S -ylläpito. miki

Eräänä aamuna havahduin todellisuuteen siitä, kuinka vanha uskollinen kumppanini oli alkanut oireilemaan.  Lähes päivittäin käynnistyksen kanssa oli ongelmia. Savua nousi konepellin alta, mutta vikaa ei löytynyt mistään. Lukuisien korjausyritysten jälkeen tajusin, ettei mitään ollut enää tehtävissä. Oli aika päästää irti. Viimeisin pisara oli lämmityslaitteiden hajoaminen. Kaikki mitä sain autostani enää irti oli vain kylmää, jäistä ilmaa. Päätin, että oli helpompaa jäädä tienvarteen. Kulkea hetki yksin. Yksin ilman autoa, ilman sitoumuksia.

Autottoman miehen olo. No, miten sitä nyt sanoin kuvailisi? Se on asia, mikä jokaisen itseään kunnioittavan miehen täytyy kokea. Yksi vaihe elämässä. Vaikka jotkut ihmiset sanovatkin, ettei auto vaihtamalla parane, niin miettiessäsi vaihtopäätöstäsi älä kuuntele heitä. Älä epäröi. Päätös on yksinomaan sinun, ja he voivat olla väärässä. Vanhasta kotterosta luopuminen kun ei välttämättä aina ole huono asia. Sano minun tämä sanoneen. Kokemukseni mukaan tällaisen lausunnon antavat henkilöt haluaisivat yleensä itsekin päästä vanhasta kumppanistaan irti, mutta he eivät uskalla. Luopumispäätöksen takaa kun löytyy kuitenkin yleisimmin järki- tai tunneperäiset syyt. Nämä syyt kirkastuvat ihmismielelle selkeästi vasta autosta luopumisen jälkeen.

Autottoman miehen elämä on helppoa. Sinun ei tarvitse maksaa ylimääräisiä autoveroja tai mitään muitakaan liikennemaksuja. Voit harrastaa halutessasi vuokra-autoja, kimppakyytejä, julkisia, käyttää pimeitä takseja tai parhaassa tapauksessa pummata kyydin vaikka naapuriltasi - ja mikä parasta, et ole tilivelvollinen tästä kenellekään. Osa ihmisistä on päätynyt käyttämään jopa junakyytejä. Jos autokyyti on kuitenkin se ainoa, joka kiinnostaa, niin voit koeajaa tässä vaiheessa erilaisia ajopelejä. Käydä läpi niin vaaleat, tummat kuin punaisetkin autot. Kokeilla eri merkkejä: Audia, Ferraria, Ladaa tai Chrysleriä. Jokaiselle miehelle löytyy jokin kulkuväline ja -tapa, jokin malli ja merkki, joka sopii hänelle parhaiten. Osalle puolestaan riittää auto kuin auto. Millään muulla ei ole väliä.

Omalta kohdaltani olen tähän ikään mennessä jo oppinut, että olen itse mieluimmin autonomistaja, kuin että käytän muita kulkuvälineitä. Ennen autokauppojen lopullista ostopäätöstä kannattaa kuitenkin selvittää itselle tarkoin, että mitä oikeasti haluaa. Riittääkö kaksiovinen auto vai vaaditko kolmiovisen auton? Haluatko autoltasi kunnon kyytiä vai riittääkö se, että autosi kiihtyy kuin kirjahylly?  Mikä on mieluisin vuosimalli, merkki ja väri? Pitääkö renkaita voida vinguttaa suureen ääneen? Haluatko pitkän farkkumallisen tila-auton, pienen ja kompaktin ajoneuvon vai räväkän urheiluauton?

Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa elää elämäänsä, yhtä oikeaa tietä. Tämän vuoksi maailma onkin naisia, kröhöm, tai siis autoja pullollaan. Oikein mukavaa syksyn jatkoa kaikille teille seuraajillemme, ja onnea sekä jaksamista autokauppoihin niille, jotka tällaisten hankintojen tai vaihtojen keskellä painivat! :-)

yst.terv S&S -ylläpito. tompe

Facebookin käyttäjien keskuudessa leviää tasaisin väliajoin välein erilaisia SoMen sisäisiä ilmiötä, joiden järkiperäisyydestä voidaan olla montaa eri mieltä ja ne jakavat vahvasti mielipiteitä käyttäjien keskuudessa: milloin laitetaan omaan profiilin kuvia armeijan ajoilta ja milloin kuvia kirahveista. Viime viikkojen kuuminta hottia on nyt kuitenkin ollut arkikuvahaaste -nimellä tunnettu ilmiö, jossa käyttäjiä haastetaan ottamaan kuvia omasta arjestaan ja julkaisemaan ne omalla seinällään viitenä päivänä viikossa.

Omalta osaltani olen seurannut kavereideni arkiottamuksia uutisvirrasta katsottuna. Rehellisesti sanottuna en tiedä, että mitä mieltä tästä kaikesta kuvavirrasta pitäisi olla. Arkeen liittyvien kuvien ja niiden saatetekstien perusteella on käynyt hyvin selväksi, että ystäväpiirissäni monet henkilöt elävät hyvin tylsää ja jossain määrin myös epämiellyttävää arkea, joka kulkee oravanpyörämäisesti päivästä toiseen: on paljon huonolaatuisia kuvia kahvikupeista, kynistä ja papereista, sanomalehdistä, lasten kuskaamisista, ikkunoiden pesuista, pyykkikoneista, pussiruuista, televisioista, yms. Tässä vaiheessa herää (ainakin itselleni) kysymys, että kellä kiinnostaa nähdä kuvia Sinipiika mopista tai Elovena annos -pikapuuropusseista? Ei ainakaan allekirjoittaneella. Mitä lisäarvoa ne tuovat mihinkään?

Ilmiön myötä kuitenkin vielä suurempana asiana ja mitenkään arkea väheksymättä koen päivittäisen elämisen ja sen osalta seison seuraavan mielipiteen takana: ”Elämä on liian lyhyt USB-johdon turvalliseen poistamiseen”. Vertauskuvannollisesti siis, ainakin omalla kohdallani koen, että arki on sitä miksi sen itsellesi luot ja miten elämääsi haluat elää. Arki voi olla mukavaa, energistä ja yllätyksellistä: kaikki lähtee itsestä ja omasta halusta toteuttaa asioita. Kenenkään arkeen ei näytä SoMe -ilmiön mukaan kuuluvan hauskat ex-tempore revittelyt tai muut iloiset asiat, kuten vaikka seksi! ;) Masentavia ja tylsiä kuvapäivityksiä katsellessa tulee vääjäämättäkin sellainen olo, että oma arkeni on näihin kuviin verrattuna kyllä nykyisin melkoista juhlaa, monellakin saralla. Ei voi siis kuin olla tyytyväinen omiin valintoihin.

Jos elämässä arki on puuroutunut tylsäksi ja yllätyksettömäksi, eikä siihen ole tyytyväinen, niin on tärkeää muistaa seuraava asia: ”Meillä kaikilla on vain yksi elämä elettävänä, mutta monta tapaa elää se”. Ei saa pelätä eteenpäin menoa tai muutosta, sillä vielä pelottavampaa on jäädä paikoilleen!

Aurinkoisia ja yllätyksellisiä arkiviikkoja toivotellen,
<3 yst.terv S&S -ylläpito. tompe

Kaikki meistä ovat varmasti kohdanneet elämässään erilaisia kriisejä, joko pienempiä tai suurempia. Kriisien käsittely oman pään sisällä on meille kaikille hyvin yksilöllistä ja siihen voi vaikuttaa moni asia, kuten mm. nuoruuden kasvuympäristö, sen hetkinen eletty elämä, omat luonteenpiirteet ja nykyinen ystäväverkosto. Toisille henkilöille ylitsepääsemättömiltä tuntuvat kriisitilanteet voivat puolestaan olla toisille aivan mitättömän pieniä tilanteita - jopa niin pieniä, että ne voi saman tien lakaista maton alle.

Osalle ihmisistä henkilökohtainen kriisi voi olla pelkästään jokin pieni asia: "Tänään ei pysty ei jaksa ei kykene, kun siskon ystävän veljen lapsenlapsen sedän kultakala kuoli traagisesti". Vastaavasti suurempia kriisinaiheita koetaan yleensä ihmissuhderintamalla eron tai läheisten kuolon hetkillä, joista (asiasta kolmanteen) jälkimmäisen jälkeen ihmisellä on muuten nykytiedon mukaan erittäin velaton olo. Kuittaahan kuolema pankkilainan, univelasta nyt puhumattakaan ;) Mutta joo, kerään nyt ajatukset takaisin kasaan palatakseni takaisin blogini viralliseen aiheeseen eli vastoinkäymisiin ja kriiseihin, kun niillä on lähes aina poikkeuksetta tapana edetä saman kaavan mukaisesti.

Ihmisen kohdatessa uuden kriisin on ensimmäisenä edessä shokkitila. Tässä tilassa ihminen ei kykene vielä käsittelemään tapahtunutta ja yrittää useimmiten myös kieltää sen itselleen. Shokkitilan vallassa ihminen käyttäytyy luonteensa vastaisesti ja suojaa tiedostamattomasti omilla reaktioillansa omaa psyykettään antaen näin aikaa omalle mielelleen hyväksyä tapahtunut. Shokkitilassa ihminen tuntee useimmiten tunteettomuutta, epätodellisen olon tunnetta, huutoa, itkua, levottomuutta tai lamaantumista. Tässä vaiheessa on hyvä muistaa antaa itsellensä aikaa ja hyväksyä omat reaktiot sekä tunteet, sillä asioilla on tapana aina järjestyä ajan mittaan omalla painollaan.

Shokkitilan jälkeen mieli siirtyy reagointitilaan, jossa ihminen alkaa käsittelemään tapahtunutta yrittäen ymmärtää sitä. Henkiset puolustusmekanismit alkavat tällöin toimia paremmin ja tapahtuneen kieltäminen vähenee. Reagointitilan aikana mielessä liikkuu yleensä synkkiä mielikuvia tapahtuneesta sekä tulevasta ja henkisesti ihminen valmistautuu aina pahimpaan.  Tilanteen käsittelyyn liittyy monesti myös ruumiillisia oireita, kuten mm. ruokahaluttomuutta, univaikeuksia, itkua tai syyllisyydentuntemuksia. Varsinkin itsesyytökset ja toisten syyllistämiset saavat monesti mielen sisällä vallan. Tässä vaiheessa on tärkeää yrittää pitää suhteellisuudentaju olemassa olevassa maailmassa eikä antaa mörköjen kasvaa pään sisällä liian suuriksi ja ylitsepääsemättömiksi. 

Reagointitilan väistyessä mieli rauhoittuu, asiat pään sisällä ja mielessä alkavat selkeytymään ja kaikki palaset loksahtavat pikku hiljaa paikoilleen. Ihminen siirtyy käsittelytilaan, jossa aluksi shokin aiheuttanutta tapahtumaa tai kriisiä aletaan omassa mielessä hyväksymään. Käsittelytilassa tapahtuneeseen ja menneeseen elämänvaiheeseen keskittyminen vähenee ja välillä ihminen kykenee jo miettimään muitakin asioita ja keskittymään nykyhetkeen. Toipuminen alkaa, psyykkiset sekä fyysiset oireet poistuvat mielialan korjaantumisen myötä. Ihminen suuntautuu ja valmistautuu kohti tulevaisuutta. Tässä vaiheessa aletaan hyväksymään faktat ja ymmärretään tosiasiat, joita voivat olla mm. "Kun elämästä yksi ovi sulkeutuu, niin toinen avautuu" ja "Kun joku poistuu elämästäsi, on joku muu aikeissa saapua". 

Kun omassa mielessä olevat ajatukset ja asiat alkavat olemaan selkeät ja tapahtunut on hyväksytty täysin, on edessä viimeinen käsittelyvaihe eli uudelleensuuntautumisen tila. Vasta tässä tilassa tapahtuu lopullinen toipuminen shokista. Ihminen on kyennyt käsittelemään tapahtuneen sitten, kun se ei rajoita enää millään tavalla elämää - ja luottamus elämään sekä tulevaisuuteen on palautunut takaisin. Tässä tilassa ihminen huomaa omaksi yllätyksekseen monesti myös itsessään sellaisia voimavaroja, joiden olemassaolosta ei ollut edes aiemmin tiennyt. Suuren kriisin jälkeen kukaan ei ole ikinä ennallaan, mutta parhaassa tapauksessa tällaisen vastoinkäymisen jälkeen ihminen on vahvempi ja parempi kuin ennen, ja pystyy jatkossa käsittelemään paremmin vastaavia haasteita.

Samoin kuin onnellisuus ja koetut elämänilot ovat vastoinkäymiset ja kriisit osa ihmisen normaalia elämää ja kuuluvat siihen: "Välillä elämä heittelee meitä kaiken kokoisilla kivillä, aina vaan ei ehdi väistellä". Kriisit ja vastoinkäymiset tuntuvat käsittelyhetkellä pahalta. Pitää kuitenkin muistaa myös se, että asiat eivät ole aina niin mustavalkoisia kuin miltä näyttävät. Todellisuudessa kriisit ja vastoinkäymiset kasvattavat ja opettavat meitä paljon ihmisenä. Kaikki eletyt kokemukset muokkaavat meitä ihmisenä ja tekevät meistä myös sen osalta yksilöllisen vahvemman henkilön. Ikävistä asioita pitää ottaa aina kaikki opettavaiset ja kasvattavat kokemukset mukaan, sillä tulevissa elämänkoitoksissa ne tulevat olemaan jatkossa suuri voimavara: "Se mikä ei tapa, niin vittu, se vahvistaa".

Näiden syvällisten ajatusten siivittelemänä toivottelen teille kaikille lukijoilleni ihanaa ja mukavaa pääsiäistä! Munajuttutoivotteluihin en lähde, mutta yhden neuvon tähän loppuun voisin blogin aiheeseeni littyen heittää… muistakaa olla varovaisia tuolla yöelämässä liikkuessanne ja alkoholin kanssa sekoillessa, sillä: "Alkoholin käyttö saattaa saada sinut pyörähtämään aamulla herätessäsi ympäri ja näkemään jotain kauheaa!" ...ja siinä sitä riittää sitten kriisiä kerrakseen pureskeltavaksi ;)

<3 yst.terv S&S -ylläpito. tompe

Norwegianin lentävä sillipurkki aloitti kiihdytyksen Oulusta aamutuimaan klo 6. Norjalainen nainen kuulutti suomeksi, että lennon aikana on suositeltavaa juoda paljon ylihinnoitettua lähdevettä. Suomi norjalaisella aksentilla kuulostaa muuten hämmentävästi enemmän virolta kuin suomelta tai norjalta...

Edellisellä kerralla matkustin ulkomaille Finnairilla n. 10 vuotta sitten, ja tuolloin sai juoda viiniäkin ilmaiseksi. Koska olin näin loman alkuvaiheessa vielä tottunut ilmaiseen juomaveteen, ja koska olin unohtanut totaalisesti rokotusasiat, päätin ottaa veden sijasta perinteisen malarialääkityksen. Edellisen kuulutuksen myötä olin tosin vielä epävarma mitä kieltä tämä metroseks... metroskandinaavinen cabin crew tottelee, joten tilasin lääkkeen kansainväliseen tyyliin: "I'm feeling supersonic, give me Gin and Tonic!"



Tästä starttasi kuusituntinen lento kohti Las Palmasia. Lomafiilistä vähän latisti se, että olin unohtanut ottaa lennolle niskatyynyn. Tyylikkäällä suomen kielellä tarjoiltu GT oli onneksi sen verran riittoisa, että se meni päähän voidellen samalla päätetyön kuluttamia kaularangan nikamia. Pystyin näin ollen seuraamaan ikkunasta Englannin ja Espanjan kauniita rannikkomaisemia, ja lopulta kapteeni kuuluttikin Teneriffan Teide-tulivuoden lumisen huipun olevan jo horisontissa. Tässä kohtaa oli jo hymy herkässä, varsinkin kun takanani istuva lapsonen tokaisi: "Siis mitä v****a, onko Kanariallakin lunta?!".



Ensimmäinen päivä oli totuttelua. Koska olimme hotellilla jo klo 12 paikallista aikaa, jouduimme odottamaan tunnin huoneen siivousta. Jo tänä aikana meille yritettiin joka kulmassa kaupata lippua esim. delfiiniristeilylle, F*** me, I'm famous -bileisiin, boat partyihin ja luolaseikkailuun. Nämä myyjät ovat niin sinnikkäitä, että kohteliaisuus kannattaa heidän osalta heittää romukoppaan. Tuntui erityisen vaikealta kävellä vain ohi silloin, kun joku tervehtii kohteliaasti ja kysyy mistä olemme kotoisin, ja koska olemme tulleet saarelle. Tähän kun vielä yhdistetään allekirjoittaneen kykenemättömyys sanoa "Ei" tai valehdella, meillä oli hyvin nopeasti myyty liput David Guettan kiertueelle ja delfiiniristelylle. David Guettaa tai delfiinejä niissä ei liioin näkynyt, mutta risteily osoittautui maisemien ja ilmaisten koktailien myötä mainioksi ajanvietteeksi.



Ensimmäisenä iltana nukkumaan mennessäni mietin vielä, että mitä helvettiä minä täällä teen. Mielessä ahdisti vielä myyjille helppoon meneminen ja mahdollinen huijatuksi tuleminen. Tajusin kuitenkin tulevina päivinä, että ensimmäisenä päivänä meistä yksinkertaisesti paistoi se, että olimme juuri tulleet saarelle, ja olimme helppoja kohteita. Näinpä olisikin ollut parempi viettää ensimmäinen päivä poterossa suunnitellen tulevaa viikkoa, ja tutustua vasta seuraavaana aamuna ympäristöön. Aamulla Kanaria olikin mielestäni parhaimmillaan; kaunis, rauhallinen ja sen verran viileä, että jaksoi patikoida pitkiäkin tutustumisretkiä. Ensimmäisestä aamulenkistä innostuneena menin heti aamupalan jälkeen Bacardi Mojiton kanssa parvekkeelle valmistautumaan erään 2. Ja siinä se viimein oli; sellainen lomafiilis, jota ei vain voi saada omalla kotiparvekkeella, vaikka sama aurinko se sinnekin paistaa.



Erää 2 ei oikeastaan koskaan tullut kunnolla, koska loppuajan lomasta matkamyyjiä olikin yllättävän vähän. Vain muutama promoottori yritti myydä samaa matkaa, jolla olimme jo käyneet, tai kotiinlähtö oli jo niin lähellä, että pystyin rehellisesti vastaamaan, ettemme ehdi enää muuta kuin shoppailla. Playa del Inglésin shoppailukeidas on Centro Comercial Yumbo, joka kyllä sekin vaatii varoituksen sanan niille, jotka eivät tunne basaarikulttuuria. Tuotteissa ei ole hintalappuja, vaan sinut viedään kassan lähettyville, jossa tyypillisesti alkuperäinen hinta ja hinta sinulle näytetään taskulaskimesta. Tässä kuuluu pariin kertaan sanoa ei, jolloin hinta on pudonnut esim. 50 eurosta 20 euroon. Kassalle voidaan myös ohjata todella päällekäyvästi, ja yritetään myydä tuotetta, johon et ole edes osoittanut kiinnostusta. Niinpä ein sanomista kannattaa harjoitella vaikka omalle vaimolle ennen kuin lähtee kiertelemään basaareja. Tosin kun vaimoke sanookin basaarissa kyllä, on muodostunut kaksi vastaan yksi -pattitilanne, johon ratkaisu löytyy vain lompakostasi.

Suomen kielellä pärjää Playa del Inglésissä kohtalaisesti, mutta matkaseurueeseen kannattaa kyllä ottaa mukaan vähintään yksi englantia tai espanjaa puhuva henkilö, jotta matkasta saa kaiken ilon irti. Myyjät osaavat suomea vaihtelevasti, ja tämä on parhaimmillaan todella hauskaa viihdettä. Eräs suomalainen vanhempi naishenkilö halusi rauhassa katsella käsilaukkuja, ja tokaisi basaarin myyjälle suomeksi "Mene nyt pois siitä!". Myyjä otti pari askelta taaksepäin, nosti kätensä ylös ja vikisi suomeksi "Kyllä, äiti!". Minulta yksi myyjä kyseli "Are you from Sweden?", vastasin tietysti "No, I'm from Finland!". Vastaukseksi tähän sain "Höppö höppö!". Erään ravintolan sisäänheittäjä sen sijaan ehdotti minulle suomeksi "Minä ja sinä tanssimaan tänään?", ja totesi perään jotakin, joka edelleenkin ihmetyttää ja naurattaa meitä: "Sinulla pieni suku!" Huvittavin tilanne oli ehkä kun kävelimme autotielle niin, että eräs henkilöauto joutui jarruttamaan voimakkaasti. Suomessa tässä kohtaa olisimme saaneet korkeintaan vihaisen mulkaisun, mutta tämä herrasmies avasi ikkunan ja huusi meille naureskellen "Terve, terve!". Tätä kantaväestön iloista ja ystävällistä asennetta turisteihin ei voi selittää, se täytyy kokea.

Teneriffan Loro Parque mainostaa itseään El "must" de Canariasina, ja tätä komppaan täysin. Merileijonien ja miekkavalaiden ohjatut showt olivat huikeita, ja pingviinit vetivät ihan omaa showtaan upeassa keinotekoisessa talvimaailmassaan.

Playa del Inglésistä puhuttaessa ei kai voi jättää Maspalomasin aurinkorantaa mainitsematta. Kuusi kilometriä pitkä rantaviiva ja sen takana sijaitsevat dyynit tarjoavat rauhallisia auringonottopaikkoja, vaikka ihmisiä viliseekin alueella tuhansia. Merituuli on kyllä usein niin voimakasta, että uiminen menee enemmänkin aaltojen kanssa leikkimiseksi.



Viikko meni tietysti nopeasti, ja koettavaa olisi ollut kahdenkin viikon edestä, mutta toisaalta lompakko ei olisi luultavasti kestänyt enää toista viikkoa. Hintataso on suunnilleen sama kuin Suomessa, tosin Kanarialla ei malta hakea ruokaa marketeista, kun syöminen ja juominen erilaisissa ulkoravointoloissa houkuttelee. Lämpimässä ilmastossa näläntunne on vaatimattomampi, mutta koktailit maistuivat kyllä.

Saavuimme kesävaatteissa kylmään ja poikkeuksellisen harmaaseen Ouluun klo 5 aamulla, ja arki oli edessä jo seuraavana päivänä. Oli kuitenkin rentouttavaa päästä omaan suihkuun, juoda lasillinen makeaa hanavettä, ja mennä omaan sänkyyn nukkumaan univelat pois. Unessa en ahdistellut seuraavan päivän työpainajaisia kuten yleensä loman loppuessa, vaan suunnittelin jo paluuta Kanarian lämpöön.

yst.terv S&S -ylläpito. miki

Mitä tähän ikään mennessä sitä on oppinut, niin elämässä kaikki asiat tuppaavat menemään yleensä täysin päinvastoin, mitä on suunnitellut. Kaikki suuret elämänmuutokset ja tapahtumat rysähtävät niskaan yleensä samanaikaisesti ja monet niistä ilmaantuvat jopa yllättäen täysin odottamatta. Siinä sitä riittää sitten pienellä ihmislapsella aina pohtimista ja setvimistä.

Sovelsin itse omassa elämässäni hyvin pitkään vanhaa tuulipukukansan legendaarista sananlaskua: ”Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.”, koska tykkäsin suunnitella asioita pitkällä aikavälillä ja turvallinen sekä rauhallinen elämä kiinnosti. Jälkiviisaana voin sanoa, että se ei kannattanut. Oikeastaan kaikki asiat elämässäni ovat menneet täysin päinvastaisesti, mitä silloin nuorempana ajattelin. En sano etteikö suunnitelmia, unelmia ja haaveita kannata olla - mutta niihin ei vaan kannata ripustautua liiaksi, koska asiat voivat muuttua nopeassakin aikataulussa.

Aiemmat elämänmuutokset ja -kokemukset ovat kuitenkin lopulta niitä asioita, jotka kasvattavat meitä ihmisenä ja muokkaavat meistä sellaisen henkilön kuin tänä päivänä olemme. Omalta osaltani koen olevani vahvempi, parempi ja valmiimpi moniin asioihin elettyjen elämänvaiheiden ja -kokemuksieni myötä, vaikka aina ei olekaan ollut elämä pelkkää auringonpaistetta ja nuoralla tanssimista. Ilman ylämäkiä ei kuitenkaan ole alamäkiä ja aina sateen jälkeen sateenkaari jossain vaiheessa nousee taivaalle - niin se on nousut tähänkin mennessä. Kaikista eletyistä kokemuksista ja hetkistä, sekä hyvistä että huonoista on tärkeää osata ottaa mukaansa kaikki vähänkin hyvät ja kasvattavat kokemukset ja jatkaa eteenpäin!

Nykyään elettyjen vuosien myötä ”viisastuneena” sitä on oppinut nauttimaan (niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin) siitä kuuluisasta hetkestä. Ei huolta huomisesta, sanoi pappa kun jarruttomalla mopolla läksi. No ei nyt ihan niin radikaalisti, mutta kyllä se vain niin on, että onnellisuus lähtee nykyhetkestä. Huomista on turha murehtia tai suunnitella liikaa, kun sitä ei tiedä vaikka aamulla jäisi rullatuolin tai auton alle. Tämänpä vuoksi suosittelen jatkossa kaikkia muuttamaan oman elämän ruokatottumuksia kohti parempaa: ”Elämä on epävarmaa, joten syö jälkiruoka ensin.” ;)

Aurinkoista viikon jatkoa!

<3 yst.terv S&S -ylläpito. tompe

Lapsena kaikilla meillä on suuria unelmia ja pyrkimyksiä. Ajatuksille ja mielikuvitukselle vain taivas on rajana ja uskallamme haaveilla mitä mahdottomimmista ja käsittämättömimmistä asioista, joita elämässä haluamme myöhemmin saavuttaa. Mutta mitä tapahtuu lopulta näille suurille unelmille vuosien varrella ja miksi ne jäävät useimmilla ihmisillä lopulta unholaan?

Mietin, että johtuuko se nuoruuden ajan rajattomasta mielikuvituksesta vai saako aikuisuus lopulta unohtamaan keitä todellisuudessa olemme, ja muutummeko me ihmisenä todellisuudessa niin paljon vuosien vierisessä eteenpäin. Ei, en usko että se on sitä. Ympäristö muokkaa kyllä meitä jokaista ihmisenä, välillä hyvin voimakkaastikin, mutta siihen syvimpään omaan perusluonteeseemme ja olemukseemme emme voi vaikuttaa. Se on meidän luonto.

Fakta on, että vuosien varrella elämä opettaa ja realiteetit iskevät vasten kasvoja. Toiset ottavat nämä iskut vastaan paremmin ja menevät läpi vaikka harmaan kiven seuraten kohti unelmiaan, mutta toiset nostavat helpommin valkoisen lipun pöydälle ja tyytyvät vähempään. Mikä sitten on oikein ja mikä väärin, mikä järkevää ja mikä ei? Kenelläkään ei ole oikeutta arvostella toisen ihmisen päätöksiä ja valintoja, jos ei ole kulkenut satoja kilometrejä hänen kengissään. Elämä kun ei aina ole niin mustavalkoista, miltä se ulospäin toisten silmiin voi näyttää.

Yleensä elämässä asiat tuppaavat menemään niin, että jos jotain todella haluaa, niin tarkoittaa se sitä, että jostain toisesta täytyy samalla luopua. Päätöksiä on tehtävä, niistä on kannettava vastuu ja päätösten kanssa on elettävä, olivatpa ne sitten hyvä tai huonoja. Omalta osaltani sen voin sanoa, että pahinta on pitkittää asioita tai jäädä murehtimaan liiaksi sellaista, mihin itse ei voi vaikuttaa.

Elämä on liian lyhyt turhaan murehtimiseen ja maailmassa on yksinkertaisesti vain niin paljon kaikkea sellaista hyvää, mitä jokaisen kannattaa kokea, että ei kannata jäädä tuleen makaamaan! Jokaisella meillä on vain yksi elämä elettävänä, joten kannustan kaikkia rohkeasti pyrkimään eteenpäin kohti omia unelmia ja haaveita! Aina elämä ei ole pelkkää nousuhumalaa ja siemensyöksyä ja välillä ropisee niskaan jos mitäkin loskaa, mutta tärkeintä on muokata omaa elämää kokoajan sellaiseen tilanteeseen, että siitä pystyy nauttimaan itse ja olemaan onnellinen hetkessä!    

PS. ja muistakaa: "Elämässä on mahdotonta voittaa suuria palkintoja ottamatta riskejä."

<3 yst.terv S&S -ylläpito. tompe

Parisuhdeasiat tuntuvat monesti mutkikkailta ja monimutkaisilta asioilta, mutta fakta on ettei niistä turhaan kannata tehdä liian vaikeita tai ylitsepääsemättömiä mielenkiemuroita. Loppujen lopuksi parisuhdeasiat ovat erittäin yksinkertaisia asioita ja helposti verrattavissa moniin muihin elämän arkisiin osa-alueisiin.

Miettikää vaikka työpaikan vaihtoa. Molemmissa on ensin muodollinen 4kk koeaika, ennen kuin kannattaa alkaa edes miettimään vakinaistamista. Jos työt on hoidettu koeajan puitteissa huolellisesti ja hyvin, niin vakinaistaminen ehdottomasti kannattaa. Uuden työtekijän kouluttaminen kun se on niin hankalaa ja aikaa vievää hommaa, ja hyvää sekä luotettavaa työntekijää on nykyisin niin hankala löytää. Tietenkin meistä löytyy työnantajien puolelta myös paljon sellaisia henkilöitä, jotka mieluummin käyttävät määräaikaisia työntekijöitä kuin vakituisia. Sanoisinko tähän niin, että molempi parempi: molemmissa sopimusvaihtoehdoissa on omat hyvät puolensa. Määräaikaisia sopimuksia on helpompi irtisanoa ja työntekijöistä päästä sen myötä eroon, mutta vakituisen sopimuksen omaavat työntekijät hoitavat yleensä työnsä paremmin. Sitten on tietenkin olemassa nämä ”kategoria” tuntityöläiset sekä pimeät työntekijät, joilta voidaan tilata palveluilta satunnaisesti tarpeen mukaan. Osa työnantajista on päätynyt jopa niin radikaaliin ratkaisuun, että työntekijäpolitiikka on heidän osalta ulkoistettu esimerkiksi Viroon tai jopa ihan Aasian maiden suuntaan asti.

Suomessa työntekijöiden joukosta löytyy paljon sellaisia persoonia, jotka eivät tiedä vielä mille alalle haluavat ajautua ja kokeilevat työntekoa lyhyitä ajanjaksoja eri työpaikoissa. Jotkut ovat olleet puolestaan niin pitkään samassa työsuhteessa, että kaipaavat jossain vaiheessa elämäänsä vaihtelua ja vaihtavat tämän vuoksi työpaikkaa. Itse arvostan suuresti näitä työntekijöitä, jotka sitoutuvat elämässä yhteen työpaikkaan ja haluavat panostaa siihen ja edetä sillä tiellä. Työpaikkojen osalta kannattaa kuitenkin muistaa se, että ikinä mikään ei ole täysin varmaa, sillä vastaan voi tulla monia ulkoisia tekijöitä, uusia houkutuksia tai tarjouksia, jotka lopulta pakottavat ihmisen työpaikan vaihtoon.

Parisuhdeasioita voi lähteä miettimään myös autokauppojen kautta. Harva ostaa autoa ennen koeajoa, mutta kyllä tällaisiakin henkilöitä aina löytyy. Itse olen sitä mieltä, että autoa on hyvä koeajaa useita kertoja ennen ostopäätöstä ja katsella eri vaihtoehtoja rauhassa. Ajot kannattaa suorittaa kriittisesti kaasutellen ja yrittää havaita testijaksojen yhteydessä aina kaikki mahdolliset viat ja virheet, ettei oston jälkeen tarvitse enää pettyä tai laittaa pahimmassa tapauksessa autoa heti uudelleen vaihtoon/kiertoon. Ajojen aikana kannattaa olla myös tarkkana, sillä mm. kumin puhkeaminen voi tulla erittäin kalliiksi. Turvavyö kannatta pitää siis kiinni eikä revitellä sata lasissa kaiken uutuuden huuman keskellä.

Yleisesti ottaen ihmiset haluavat vaihtaa autojansa aina uudempiin ja vähemmän ajettuihin yksilöihin tietyn väliajan välein ja joillekin se merkki on tärkeintä. Toinen ei voi ajaa kuin Audilla ja toinen pelkästään Volvolla. Sitten on näitä henkilöitä, joille auto on auto ja auto kuin auto käy eikä merkillä ole väliä. Onneksemme, maailmasta löytyy vielä paljon myös sellaisia henkilöitä, jotka kaasuttelevat mieluummin pitkäaikaisella uskollisella ystävällään kuin vaihtavat sitä uudempaan ja kauniimpaan yksilöön hetken mielijohteesta, koska tällaisissa tapauksissa yleensä vaihtaminen paljastuu yhdeksi suureksi tragediaongelmaksiviaksi, eikä vanhaa autoa ole sen jälkeen mahdollista saada enää takaisin! J

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Mukavaa viikonloppua! <3 yst.terv S&S -ylläpito. tompe

Nykyään yhä useammin törmää ihmisiin, jotka eivät ole tyytyväisiä omaan elämäänsä vaan painivat erinäisten murheiden keskellä. Monilla näistä henkilöistä oman elämän asiat ovat usein huonosti ainoastaan siitä syystä, että he eivät ole tyytyväisiä itseensä tai omaan elämäänsä tai kehosta heijastuu erinäisiä fyysisiä kipuja ja särkyjä, joita voivotellaan taukoamatta: milloin on selkä ja milloin pää kipeä. Perinnöllisille ja yllättäville sairauksillehan ei voi mitään, mutta monissa tapauksissa kaikki lähtee lopulta kyseisen henkilön omasta päänsisäisestä maailmasta ja elämänasenteesta.

Liikunta. Siinä on yksinkertainen vastaus huonoon ja murheelliseen elämään. Liikunnan avulla keho pysyy hyvässä fyysisessä kunnossa ja mieli virkeänä. Keho vahvistuu ja fyysiset kivut häviävät. Mitä mielen virkeyteen tulee, niin liikunta antaa itsevarmuutta ja tyytyväisyyden tunnetta itseä kohtaan, josta se heijastuu lopulta myös kaikille muille elämänä osa-alueille. 

Tosiasia on, että kaikki lähtee itsestä. Mikäli asiat painavat mielessä ja voimavarat tuntuvat vähäisiltä, niin ei saa jäädä neljän seinän sisälle makaamaan ja huonosta fiiliksestä huolimatta suosittelen potkimaan itseä perseelle ja kannustan liikkumaan marsmars! Ja muistakaa yksi tärkeä asia: eläkää nykyhetkessä, sillä elämä on liian lyhyt turhaan murehtimiseen: "Kukaan ei voi palata menneeseen vaan pitää katsoa tulevaan. Huomenna aamulla kun aurinko nousee, niin ajatelkaa sitä päivää kuin se olisi ensimmäinen päivä elämässänne!" 

yst.terv S&S -ylläpito. tompe

-Move better, Feel Better, Live Better- 

"Meinas tulla matkakuume, mutta säästin, ja olinkin vain kuumeessa."

En ole käynyt 10 vuoteen missään Viroa kauempana, joten nyt päätin yllättää itseni ja tyttöystäväni matkalla Gran Canarialle. Lähtö on 19.3., joten pikkuhiljaa alkaa Tornion pojalla jänskättää. Lomakohteeksi otin tutun ja turvallisen suomalaisten jo valmiiksi valloittaman Playa del Inglésin - minulla kun tulee ikävä Suomeen jo Haaparannalla huonekaluostoksilla käydessä.

"Minulla menee aina yksi drinkki päähän, mutta en koskaan muista onko se kuudes vai seitsemäs."

Matkan pääteemana on tietysti rannalla makoilu kylmän drinkin kera. Onhan Kanarialla paljon nähtävyyksiä ja muutakin tekemistä, mutta kaiken stressin, vuohotuksen ja suunnittelun unohtaminen hetkeksi olkoon minun lomani pointti... Hössöttää ehtii kotosallakin.

"Ei se ole loma eikä mikään, jos ei yhtä päivää oo selvinpäin."

Jotta matka ei menisi pelkästään rantailuksi ja Mojitoiksi, varasin kuitenkin matkan myös Teneriffalle Loro Parkiin. Pitäähän ihmisen nähdä edes kerran elämässään miekkavalas muualtakin kuin siirappisilla jatko-osilla pilatuista perhe-elokuvista. RIP Keiko <3

"Naisten on syytä varoa, etteivät tule liian lähelle minua, jos he eivät halua tulla raskaaksi."

Iloikseni huomasin, että myös Frederik ja Danny ovat yhtäaikaa kohteessa, ja esiintyvät Iskelmä Baarissa. Nämäkin legendat on kyllä nähtävä, vaikka Suomen ulkopuolella ollaankin. Onhan Frederik sentään myöntänyt tehneensä Suomelle suuren palveluksen kasvattamalla sen asukaslukua lukuisilla lehtolapsillaan. Iso D taas on niin pitkän linjan nuorekas muusikko, ettei kukaan pysty arvaamaan hänen ikäänsä katsomatta sitä Wikipediasta.

"Aviomies joka saa aamiaisen vuoteeseen on sairaalassa."

Ottaessani selvää Playa del Inglésistä yllätyin, kuinka paljon saarella on suomalaista palvelua. Esimerkiksi hotellini vieressä on suomalainen lääkärikeskus Suomiklinikka. Suomalaisia ravintoloita on tietysti useitakin. Ehkäpä otankin asiakseni kannustaa sellaisia tuttavia käymään Kanarialla, jotka eivät uskalla kielitaidottomuuden vuoksi matkustaa ulkomaille. Tähän minulla on kuitenkin suosituksia vasta matkan jälkeen, joten palataanpa silloin asiaan!

yst.terv S&S -ylläpito. miki