"Työpaikkani on syy sille, että herään aamuisin ja juon iltaisin."

On taas työpaikan pikkujoulujen aika. Mikä tekee tästä vuoden kohokohdan? Harvoin tulee naurettua, mokailtua ja tehtyä syntiä niin paljon kuin pikkujouluissa. Harvoin tulee nykyisin edes herättyä putkasta, jos ei lasketa pikkujoulujen seuraavaa päivää. "No sehän johtuu tietysti siitä, miten ihania ihmisiä meillä on töissä!" Hah, paskanmarjat! Se johtuu vain ja ainoastaan siitä, että ihminen kaipaa vaihtelua, hauskanpitoonkin. Ja mikä olisi enemmän vaihtelua kuin kallistaa kuppia niiden pupeltajien kanssa, joiden kanssa viettää elämästään lähes kaiken sen ajan kun on selvinpäin?

Pahinta onnistuneissa pikkujouluissa on tietenkin se, että viihtyessään sivistynyt viininlitkijäkin muuttuu usein teini-ikäiseksi känniääliöksi. Ao. "kuvitteellinen" pikkujoulutarina toimikoon varoittavana esimerkkinä.

"Oluessa on vapautta, viinissä terveyttä, konjakissa voimaa ja vedessä bakteereita."

Odotamme toisiamme erään torniolaisen ravintolan edessä. Tunnelma on kutakuinkin "Ruoan kanssa 12 cl viiniä ja sitten kotiin, eikös vain". Se meistä malttamattomin kyselee tiskiltä viskejä, ja tilaa minullekin, kun vanhana janosuuna tulen ihmettelemään asiaa. Baarimikko kysyy minulta "On The Rocks?" ja minä kysyn "WTF?". Vanha tuttu baarimikko vastaa yhtä sympaattisesti kuin silloinkin, kun kysyin mitä eroa on muka punssilla ja brunssilla. "Cool!" vastaan, ja päätän hokea koko illan jokaisen juoman perään "On The Rocks", oluenkin.

Juon yhden On The Rocksin liikaa, ja olen lähtemässä kotiin. Työkaverini huomaavat kuitenkin aikeeni, ja houkuttelevat minut naurettavan helposti juomaan vielä kymmenen lisää. Pian tuleekin huono olo. Kaikki WC:t ovat tietysti H-hetkellä varattuja, joten oksennan lavuaarin tukkoon. Vessan lattiakin näyttää olevan pyörivää mallia, enkä onnistu suoraviivaisella jalkatyölläni löytämään ovea ulos. Näen oven lopulta peilin kautta, ja pohdittuani pari minuuttia valon heijastuskulmia ymmärrän mihin suuntaan minun on kuljettava.

Oloni on värikkään haukotuksen myötä selvästi parempi, joten tilaan vielä yhden. Juomaa odottaessani painelen musiikin tahdissa hassunnäköisiä nappeja tiskin yli, ja onnistun tyhjentämään kassakoneen muistin. Tarjoilija hakee suutuksissaan ison bulldog-naamaisen sedän, joka ohjaa minut ulos. Muut baarit ovat jo suljettu, joten otan taksin ja lähden kotiin Kemiin.

"Minä en ole mikään helppo nakki, vaan varma nakki."

Kemi on tietysti yhtä kuollut kuin Torniokin, mutta Keskuspuistokadulla tapaan mielenkiintoisen savitaiteilijan, joka saa minut houkuteltua ateljeehensä sanomalla: "Minulla on baarikaappi". Yksinäinen, sherryltä tuoksahtava taiteilija käy pian turhan tuttavalliseksi, mutta arvaamaton motoriikkani pelastaa minut onnekseni tilanteesta. Taiteilija heittää minut pihalle syöksyttyäni lasisen tilanjakajan läpi ja rikottuani hyllyllisen häiritsevän epäsymmetrisiä terrakottaruukkuja.

Taksimatkan jälkeen olen jo lähes päästä kotiin nukkumaan, mutta huomaan työkavereideni juuri poistuvan yökerhosta. He ovat keksineet lähteä Haaparannalle, kellohan on siellä vasta 3. Minä pyydän heitä jatkoille luokseni, jäihän jääkaappiini muutama olut. Kotona laskuhumalan hiipiessä huomaan, etteivät nämä veijarit olekaan minun työkavereitani, vaan joitakin randomeja tyyppejä Tornion yöstä. Samapa tuo. Eräs heistä ilmoittaa, että mikroaaltouunini ei toimi. Kun menen arvioimaan tilannetta, mikroni on tyhjä, mutta leipälaatikossani on lihapiirakka.

"Nyt ei lähde mopo käsistä, vaan formula."

Yksi uusista tuttavuuksistani kertoo olevansa Pekka ja asuvansa melkein naapurissani, ja että hänellä on kotona Virosta trokattua pirtua. Viimeistään tässä vaiheessa homma lähtee täysin lapasesta, ja kohta huomaamme jo juoksevamme ulkona kilpaa huudellen hävyttömyyksiä aamuvuorolaisille. Kiipeämme puuhun, ja minä tipun selälleni isojen kivien päälle. En pääse omin avuin ylös kivikosta, ja tilanteen ironiaa lisää epäilemättä se, että olen koko illan hokenut ”On The Rocks”.

Tyypit saavat minut raahattua sisälle, ja sammun viimein sohvalle. Samaan aikaan pirtu-Pekka päättää alkaa tehdä kuperkeikkoja, ja potkaisee televisioni ruutu edellä lattialle. Herään iltapäivällä pää- ja selkäkipuun. Saan itseni ylös kahvin ja Buranan voimalla ja huomaan rikkinäisen 2000 euron television lisäksi, että iloinen jatkoväki on piirtänyt minulle komeat viikset ja silmälasit spriiliukoisella mustalla tussilla. Hoiperrellessani suihkuun kiitän Luojaani siitä, että niin iso- kuin pikkujoulukin on vain kerran vuodessa.

yst.terv S&S -ylläpito. miki

Norwegianin lentävä sillipurkki aloitti kiihdytyksen Oulusta aamutuimaan klo 6. Norjalainen nainen kuulutti suomeksi, että lennon aikana on suositeltavaa juoda paljon ylihinnoitettua lähdevettä. Suomi norjalaisella aksentilla kuulostaa muuten hämmentävästi enemmän virolta kuin suomelta tai norjalta...

Edellisellä kerralla matkustin ulkomaille Finnairilla n. 10 vuotta sitten, ja tuolloin sai juoda viiniäkin ilmaiseksi. Koska olin näin loman alkuvaiheessa vielä tottunut ilmaiseen juomaveteen, ja koska olin unohtanut totaalisesti rokotusasiat, päätin ottaa veden sijasta perinteisen malarialääkityksen. Edellisen kuulutuksen myötä olin tosin vielä epävarma mitä kieltä tämä metroseks... metroskandinaavinen cabin crew tottelee, joten tilasin lääkkeen kansainväliseen tyyliin: "I'm feeling supersonic, give me Gin and Tonic!"



Tästä starttasi kuusituntinen lento kohti Las Palmasia. Lomafiilistä vähän latisti se, että olin unohtanut ottaa lennolle niskatyynyn. Tyylikkäällä suomen kielellä tarjoiltu GT oli onneksi sen verran riittoisa, että se meni päähän voidellen samalla päätetyön kuluttamia kaularangan nikamia. Pystyin näin ollen seuraamaan ikkunasta Englannin ja Espanjan kauniita rannikkomaisemia, ja lopulta kapteeni kuuluttikin Teneriffan Teide-tulivuoden lumisen huipun olevan jo horisontissa. Tässä kohtaa oli jo hymy herkässä, varsinkin kun takanani istuva lapsonen tokaisi: "Siis mitä v****a, onko Kanariallakin lunta?!".



Ensimmäinen päivä oli totuttelua. Koska olimme hotellilla jo klo 12 paikallista aikaa, jouduimme odottamaan tunnin huoneen siivousta. Jo tänä aikana meille yritettiin joka kulmassa kaupata lippua esim. delfiiniristeilylle, F*** me, I'm famous -bileisiin, boat partyihin ja luolaseikkailuun. Nämä myyjät ovat niin sinnikkäitä, että kohteliaisuus kannattaa heidän osalta heittää romukoppaan. Tuntui erityisen vaikealta kävellä vain ohi silloin, kun joku tervehtii kohteliaasti ja kysyy mistä olemme kotoisin, ja koska olemme tulleet saarelle. Tähän kun vielä yhdistetään allekirjoittaneen kykenemättömyys sanoa "Ei" tai valehdella, meillä oli hyvin nopeasti myyty liput David Guettan kiertueelle ja delfiiniristelylle. David Guettaa tai delfiinejä niissä ei liioin näkynyt, mutta risteily osoittautui maisemien ja ilmaisten koktailien myötä mainioksi ajanvietteeksi.



Ensimmäisenä iltana nukkumaan mennessäni mietin vielä, että mitä helvettiä minä täällä teen. Mielessä ahdisti vielä myyjille helppoon meneminen ja mahdollinen huijatuksi tuleminen. Tajusin kuitenkin tulevina päivinä, että ensimmäisenä päivänä meistä yksinkertaisesti paistoi se, että olimme juuri tulleet saarelle, ja olimme helppoja kohteita. Näinpä olisikin ollut parempi viettää ensimmäinen päivä poterossa suunnitellen tulevaa viikkoa, ja tutustua vasta seuraavaana aamuna ympäristöön. Aamulla Kanaria olikin mielestäni parhaimmillaan; kaunis, rauhallinen ja sen verran viileä, että jaksoi patikoida pitkiäkin tutustumisretkiä. Ensimmäisestä aamulenkistä innostuneena menin heti aamupalan jälkeen Bacardi Mojiton kanssa parvekkeelle valmistautumaan erään 2. Ja siinä se viimein oli; sellainen lomafiilis, jota ei vain voi saada omalla kotiparvekkeella, vaikka sama aurinko se sinnekin paistaa.



Erää 2 ei oikeastaan koskaan tullut kunnolla, koska loppuajan lomasta matkamyyjiä olikin yllättävän vähän. Vain muutama promoottori yritti myydä samaa matkaa, jolla olimme jo käyneet, tai kotiinlähtö oli jo niin lähellä, että pystyin rehellisesti vastaamaan, ettemme ehdi enää muuta kuin shoppailla. Playa del Inglésin shoppailukeidas on Centro Comercial Yumbo, joka kyllä sekin vaatii varoituksen sanan niille, jotka eivät tunne basaarikulttuuria. Tuotteissa ei ole hintalappuja, vaan sinut viedään kassan lähettyville, jossa tyypillisesti alkuperäinen hinta ja hinta sinulle näytetään taskulaskimesta. Tässä kuuluu pariin kertaan sanoa ei, jolloin hinta on pudonnut esim. 50 eurosta 20 euroon. Kassalle voidaan myös ohjata todella päällekäyvästi, ja yritetään myydä tuotetta, johon et ole edes osoittanut kiinnostusta. Niinpä ein sanomista kannattaa harjoitella vaikka omalle vaimolle ennen kuin lähtee kiertelemään basaareja. Tosin kun vaimoke sanookin basaarissa kyllä, on muodostunut kaksi vastaan yksi -pattitilanne, johon ratkaisu löytyy vain lompakostasi.

Suomen kielellä pärjää Playa del Inglésissä kohtalaisesti, mutta matkaseurueeseen kannattaa kyllä ottaa mukaan vähintään yksi englantia tai espanjaa puhuva henkilö, jotta matkasta saa kaiken ilon irti. Myyjät osaavat suomea vaihtelevasti, ja tämä on parhaimmillaan todella hauskaa viihdettä. Eräs suomalainen vanhempi naishenkilö halusi rauhassa katsella käsilaukkuja, ja tokaisi basaarin myyjälle suomeksi "Mene nyt pois siitä!". Myyjä otti pari askelta taaksepäin, nosti kätensä ylös ja vikisi suomeksi "Kyllä, äiti!". Minulta yksi myyjä kyseli "Are you from Sweden?", vastasin tietysti "No, I'm from Finland!". Vastaukseksi tähän sain "Höppö höppö!". Erään ravintolan sisäänheittäjä sen sijaan ehdotti minulle suomeksi "Minä ja sinä tanssimaan tänään?", ja totesi perään jotakin, joka edelleenkin ihmetyttää ja naurattaa meitä: "Sinulla pieni suku!" Huvittavin tilanne oli ehkä kun kävelimme autotielle niin, että eräs henkilöauto joutui jarruttamaan voimakkaasti. Suomessa tässä kohtaa olisimme saaneet korkeintaan vihaisen mulkaisun, mutta tämä herrasmies avasi ikkunan ja huusi meille naureskellen "Terve, terve!". Tätä kantaväestön iloista ja ystävällistä asennetta turisteihin ei voi selittää, se täytyy kokea.

Teneriffan Loro Parque mainostaa itseään El "must" de Canariasina, ja tätä komppaan täysin. Merileijonien ja miekkavalaiden ohjatut showt olivat huikeita, ja pingviinit vetivät ihan omaa showtaan upeassa keinotekoisessa talvimaailmassaan.

Playa del Inglésistä puhuttaessa ei kai voi jättää Maspalomasin aurinkorantaa mainitsematta. Kuusi kilometriä pitkä rantaviiva ja sen takana sijaitsevat dyynit tarjoavat rauhallisia auringonottopaikkoja, vaikka ihmisiä viliseekin alueella tuhansia. Merituuli on kyllä usein niin voimakasta, että uiminen menee enemmänkin aaltojen kanssa leikkimiseksi.



Viikko meni tietysti nopeasti, ja koettavaa olisi ollut kahdenkin viikon edestä, mutta toisaalta lompakko ei olisi luultavasti kestänyt enää toista viikkoa. Hintataso on suunnilleen sama kuin Suomessa, tosin Kanarialla ei malta hakea ruokaa marketeista, kun syöminen ja juominen erilaisissa ulkoravointoloissa houkuttelee. Lämpimässä ilmastossa näläntunne on vaatimattomampi, mutta koktailit maistuivat kyllä.

Saavuimme kesävaatteissa kylmään ja poikkeuksellisen harmaaseen Ouluun klo 5 aamulla, ja arki oli edessä jo seuraavana päivänä. Oli kuitenkin rentouttavaa päästä omaan suihkuun, juoda lasillinen makeaa hanavettä, ja mennä omaan sänkyyn nukkumaan univelat pois. Unessa en ahdistellut seuraavan päivän työpainajaisia kuten yleensä loman loppuessa, vaan suunnittelin jo paluuta Kanarian lämpöön.

yst.terv S&S -ylläpito. miki

"Meinas tulla matkakuume, mutta säästin, ja olinkin vain kuumeessa."

En ole käynyt 10 vuoteen missään Viroa kauempana, joten nyt päätin yllättää itseni ja tyttöystäväni matkalla Gran Canarialle. Lähtö on 19.3., joten pikkuhiljaa alkaa Tornion pojalla jänskättää. Lomakohteeksi otin tutun ja turvallisen suomalaisten jo valmiiksi valloittaman Playa del Inglésin - minulla kun tulee ikävä Suomeen jo Haaparannalla huonekaluostoksilla käydessä.

"Minulla menee aina yksi drinkki päähän, mutta en koskaan muista onko se kuudes vai seitsemäs."

Matkan pääteemana on tietysti rannalla makoilu kylmän drinkin kera. Onhan Kanarialla paljon nähtävyyksiä ja muutakin tekemistä, mutta kaiken stressin, vuohotuksen ja suunnittelun unohtaminen hetkeksi olkoon minun lomani pointti... Hössöttää ehtii kotosallakin.

"Ei se ole loma eikä mikään, jos ei yhtä päivää oo selvinpäin."

Jotta matka ei menisi pelkästään rantailuksi ja Mojitoiksi, varasin kuitenkin matkan myös Teneriffalle Loro Parkiin. Pitäähän ihmisen nähdä edes kerran elämässään miekkavalas muualtakin kuin siirappisilla jatko-osilla pilatuista perhe-elokuvista. RIP Keiko <3

"Naisten on syytä varoa, etteivät tule liian lähelle minua, jos he eivät halua tulla raskaaksi."

Iloikseni huomasin, että myös Frederik ja Danny ovat yhtäaikaa kohteessa, ja esiintyvät Iskelmä Baarissa. Nämäkin legendat on kyllä nähtävä, vaikka Suomen ulkopuolella ollaankin. Onhan Frederik sentään myöntänyt tehneensä Suomelle suuren palveluksen kasvattamalla sen asukaslukua lukuisilla lehtolapsillaan. Iso D taas on niin pitkän linjan nuorekas muusikko, ettei kukaan pysty arvaamaan hänen ikäänsä katsomatta sitä Wikipediasta.

"Aviomies joka saa aamiaisen vuoteeseen on sairaalassa."

Ottaessani selvää Playa del Inglésistä yllätyin, kuinka paljon saarella on suomalaista palvelua. Esimerkiksi hotellini vieressä on suomalainen lääkärikeskus Suomiklinikka. Suomalaisia ravintoloita on tietysti useitakin. Ehkäpä otankin asiakseni kannustaa sellaisia tuttavia käymään Kanarialla, jotka eivät uskalla kielitaidottomuuden vuoksi matkustaa ulkomaille. Tähän minulla on kuitenkin suosituksia vasta matkan jälkeen, joten palataanpa silloin asiaan!

yst.terv S&S -ylläpito. miki