Norwegianin lentävä sillipurkki aloitti kiihdytyksen Oulusta aamutuimaan klo 6. Norjalainen nainen kuulutti suomeksi, että lennon aikana on suositeltavaa juoda paljon ylihinnoitettua lähdevettä. Suomi norjalaisella aksentilla kuulostaa muuten hämmentävästi enemmän virolta kuin suomelta tai norjalta...
Edellisellä kerralla matkustin ulkomaille Finnairilla n. 10 vuotta sitten, ja tuolloin sai juoda viiniäkin ilmaiseksi. Koska olin näin loman alkuvaiheessa vielä tottunut ilmaiseen juomaveteen, ja koska olin unohtanut totaalisesti rokotusasiat, päätin ottaa veden sijasta perinteisen malarialääkityksen. Edellisen kuulutuksen myötä olin tosin vielä epävarma mitä kieltä tämä metroseks... metroskandinaavinen cabin crew tottelee, joten tilasin lääkkeen kansainväliseen tyyliin: "I'm feeling supersonic, give me Gin and Tonic!"
Tästä starttasi kuusituntinen lento kohti Las Palmasia. Lomafiilistä vähän latisti se, että olin unohtanut ottaa lennolle niskatyynyn. Tyylikkäällä suomen kielellä tarjoiltu GT oli onneksi sen verran riittoisa, että se meni päähän voidellen samalla päätetyön kuluttamia kaularangan nikamia. Pystyin näin ollen seuraamaan ikkunasta Englannin ja Espanjan kauniita rannikkomaisemia, ja lopulta kapteeni kuuluttikin Teneriffan Teide-tulivuoden lumisen huipun olevan jo horisontissa. Tässä kohtaa oli jo hymy herkässä, varsinkin kun takanani istuva lapsonen tokaisi: "Siis mitä v****a, onko Kanariallakin lunta?!".
Ensimmäinen päivä oli totuttelua. Koska olimme hotellilla jo klo 12 paikallista aikaa, jouduimme odottamaan tunnin huoneen siivousta. Jo tänä aikana meille yritettiin joka kulmassa kaupata lippua esim. delfiiniristeilylle, F*** me, I'm famous -bileisiin, boat partyihin ja luolaseikkailuun. Nämä myyjät ovat niin sinnikkäitä, että kohteliaisuus kannattaa heidän osalta heittää romukoppaan. Tuntui erityisen vaikealta kävellä vain ohi silloin, kun joku tervehtii kohteliaasti ja kysyy mistä olemme kotoisin, ja koska olemme tulleet saarelle. Tähän kun vielä yhdistetään allekirjoittaneen kykenemättömyys sanoa "Ei" tai valehdella, meillä oli hyvin nopeasti myyty liput David Guettan kiertueelle ja delfiiniristelylle. David Guettaa tai delfiinejä niissä ei liioin näkynyt, mutta risteily osoittautui maisemien ja ilmaisten koktailien myötä mainioksi ajanvietteeksi.
Ensimmäisenä iltana nukkumaan mennessäni mietin vielä, että mitä helvettiä minä täällä teen. Mielessä ahdisti vielä myyjille helppoon meneminen ja mahdollinen huijatuksi tuleminen. Tajusin kuitenkin tulevina päivinä, että ensimmäisenä päivänä meistä yksinkertaisesti paistoi se, että olimme juuri tulleet saarelle, ja olimme helppoja kohteita. Näinpä olisikin ollut parempi viettää ensimmäinen päivä poterossa suunnitellen tulevaa viikkoa, ja tutustua vasta seuraavaana aamuna ympäristöön. Aamulla Kanaria olikin mielestäni parhaimmillaan; kaunis, rauhallinen ja sen verran viileä, että jaksoi patikoida pitkiäkin tutustumisretkiä. Ensimmäisestä aamulenkistä innostuneena menin heti aamupalan jälkeen Bacardi Mojiton kanssa parvekkeelle valmistautumaan erään 2. Ja siinä se viimein oli; sellainen lomafiilis, jota ei vain voi saada omalla kotiparvekkeella, vaikka sama aurinko se sinnekin paistaa.
Erää 2 ei oikeastaan koskaan tullut kunnolla, koska loppuajan lomasta matkamyyjiä olikin yllättävän vähän. Vain muutama promoottori yritti myydä samaa matkaa, jolla olimme jo käyneet, tai kotiinlähtö oli jo niin lähellä, että pystyin rehellisesti vastaamaan, ettemme ehdi enää muuta kuin shoppailla. Playa del Inglésin shoppailukeidas on Centro Comercial Yumbo, joka kyllä sekin vaatii varoituksen sanan niille, jotka eivät tunne basaarikulttuuria. Tuotteissa ei ole hintalappuja, vaan sinut viedään kassan lähettyville, jossa tyypillisesti alkuperäinen hinta ja hinta sinulle näytetään taskulaskimesta. Tässä kuuluu pariin kertaan sanoa ei, jolloin hinta on pudonnut esim. 50 eurosta 20 euroon. Kassalle voidaan myös ohjata todella päällekäyvästi, ja yritetään myydä tuotetta, johon et ole edes osoittanut kiinnostusta. Niinpä ein sanomista kannattaa harjoitella vaikka omalle vaimolle ennen kuin lähtee kiertelemään basaareja. Tosin kun vaimoke sanookin basaarissa kyllä, on muodostunut kaksi vastaan yksi -pattitilanne, johon ratkaisu löytyy vain lompakostasi.
Suomen kielellä pärjää Playa del Inglésissä kohtalaisesti, mutta matkaseurueeseen kannattaa kyllä ottaa mukaan vähintään yksi englantia tai espanjaa puhuva henkilö, jotta matkasta saa kaiken ilon irti. Myyjät osaavat suomea vaihtelevasti, ja tämä on parhaimmillaan todella hauskaa viihdettä. Eräs suomalainen vanhempi naishenkilö halusi rauhassa katsella käsilaukkuja, ja tokaisi basaarin myyjälle suomeksi "Mene nyt pois siitä!". Myyjä otti pari askelta taaksepäin, nosti kätensä ylös ja vikisi suomeksi "Kyllä, äiti!". Minulta yksi myyjä kyseli "Are you from Sweden?", vastasin tietysti "No, I'm from Finland!". Vastaukseksi tähän sain "Höppö höppö!". Erään ravintolan sisäänheittäjä sen sijaan ehdotti minulle suomeksi "Minä ja sinä tanssimaan tänään?", ja totesi perään jotakin, joka edelleenkin ihmetyttää ja naurattaa meitä: "Sinulla pieni suku!" Huvittavin tilanne oli ehkä kun kävelimme autotielle niin, että eräs henkilöauto joutui jarruttamaan voimakkaasti. Suomessa tässä kohtaa olisimme saaneet korkeintaan vihaisen mulkaisun, mutta tämä herrasmies avasi ikkunan ja huusi meille naureskellen "Terve, terve!". Tätä kantaväestön iloista ja ystävällistä asennetta turisteihin ei voi selittää, se täytyy kokea.
Teneriffan Loro Parque mainostaa itseään El "must" de Canariasina, ja tätä komppaan täysin. Merileijonien ja miekkavalaiden ohjatut showt olivat huikeita, ja pingviinit vetivät ihan omaa showtaan upeassa keinotekoisessa talvimaailmassaan.
Playa del Inglésistä puhuttaessa ei kai voi jättää Maspalomasin aurinkorantaa mainitsematta. Kuusi kilometriä pitkä rantaviiva ja sen takana sijaitsevat dyynit tarjoavat rauhallisia auringonottopaikkoja, vaikka ihmisiä viliseekin alueella tuhansia. Merituuli on kyllä usein niin voimakasta, että uiminen menee enemmänkin aaltojen kanssa leikkimiseksi.
Viikko meni tietysti nopeasti, ja koettavaa olisi ollut kahdenkin viikon edestä, mutta toisaalta lompakko ei olisi luultavasti kestänyt enää toista viikkoa. Hintataso on suunnilleen sama kuin Suomessa, tosin Kanarialla ei malta hakea ruokaa marketeista, kun syöminen ja juominen erilaisissa ulkoravointoloissa houkuttelee. Lämpimässä ilmastossa näläntunne on vaatimattomampi, mutta koktailit maistuivat kyllä.
Saavuimme kesävaatteissa kylmään ja poikkeuksellisen harmaaseen Ouluun klo 5 aamulla, ja arki oli edessä jo seuraavana päivänä. Oli kuitenkin rentouttavaa päästä omaan suihkuun, juoda lasillinen makeaa hanavettä, ja mennä omaan sänkyyn nukkumaan univelat pois. Unessa en ahdistellut seuraavan päivän työpainajaisia kuten yleensä loman loppuessa, vaan suunnittelin jo paluuta Kanarian lämpöön.
yst.terv S&S -ylläpito. miki