Se mikä ei tapa, se vahvistaa

Kirjoitti kirjoittaja päiväyksellä kategoriassa Uncategorized
  • Fontin koko: Suurempi Pienempi
  • Osumia: 3492

Kaikki meistä ovat varmasti kohdanneet elämässään erilaisia kriisejä, joko pienempiä tai suurempia. Kriisien käsittely oman pään sisällä on meille kaikille hyvin yksilöllistä ja siihen voi vaikuttaa moni asia, kuten mm. nuoruuden kasvuympäristö, sen hetkinen eletty elämä, omat luonteenpiirteet ja nykyinen ystäväverkosto. Toisille henkilöille ylitsepääsemättömiltä tuntuvat kriisitilanteet voivat puolestaan olla toisille aivan mitättömän pieniä tilanteita - jopa niin pieniä, että ne voi saman tien lakaista maton alle.

Osalle ihmisistä henkilökohtainen kriisi voi olla pelkästään jokin pieni asia: "Tänään ei pysty ei jaksa ei kykene, kun siskon ystävän veljen lapsenlapsen sedän kultakala kuoli traagisesti". Vastaavasti suurempia kriisinaiheita koetaan yleensä ihmissuhderintamalla eron tai läheisten kuolon hetkillä, joista (asiasta kolmanteen) jälkimmäisen jälkeen ihmisellä on muuten nykytiedon mukaan erittäin velaton olo. Kuittaahan kuolema pankkilainan, univelasta nyt puhumattakaan ;) Mutta joo, kerään nyt ajatukset takaisin kasaan palatakseni takaisin blogini viralliseen aiheeseen eli vastoinkäymisiin ja kriiseihin, kun niillä on lähes aina poikkeuksetta tapana edetä saman kaavan mukaisesti.

Ihmisen kohdatessa uuden kriisin on ensimmäisenä edessä shokkitila. Tässä tilassa ihminen ei kykene vielä käsittelemään tapahtunutta ja yrittää useimmiten myös kieltää sen itselleen. Shokkitilan vallassa ihminen käyttäytyy luonteensa vastaisesti ja suojaa tiedostamattomasti omilla reaktioillansa omaa psyykettään antaen näin aikaa omalle mielelleen hyväksyä tapahtunut. Shokkitilassa ihminen tuntee useimmiten tunteettomuutta, epätodellisen olon tunnetta, huutoa, itkua, levottomuutta tai lamaantumista. Tässä vaiheessa on hyvä muistaa antaa itsellensä aikaa ja hyväksyä omat reaktiot sekä tunteet, sillä asioilla on tapana aina järjestyä ajan mittaan omalla painollaan.

Shokkitilan jälkeen mieli siirtyy reagointitilaan, jossa ihminen alkaa käsittelemään tapahtunutta yrittäen ymmärtää sitä. Henkiset puolustusmekanismit alkavat tällöin toimia paremmin ja tapahtuneen kieltäminen vähenee. Reagointitilan aikana mielessä liikkuu yleensä synkkiä mielikuvia tapahtuneesta sekä tulevasta ja henkisesti ihminen valmistautuu aina pahimpaan.  Tilanteen käsittelyyn liittyy monesti myös ruumiillisia oireita, kuten mm. ruokahaluttomuutta, univaikeuksia, itkua tai syyllisyydentuntemuksia. Varsinkin itsesyytökset ja toisten syyllistämiset saavat monesti mielen sisällä vallan. Tässä vaiheessa on tärkeää yrittää pitää suhteellisuudentaju olemassa olevassa maailmassa eikä antaa mörköjen kasvaa pään sisällä liian suuriksi ja ylitsepääsemättömiksi. 

Reagointitilan väistyessä mieli rauhoittuu, asiat pään sisällä ja mielessä alkavat selkeytymään ja kaikki palaset loksahtavat pikku hiljaa paikoilleen. Ihminen siirtyy käsittelytilaan, jossa aluksi shokin aiheuttanutta tapahtumaa tai kriisiä aletaan omassa mielessä hyväksymään. Käsittelytilassa tapahtuneeseen ja menneeseen elämänvaiheeseen keskittyminen vähenee ja välillä ihminen kykenee jo miettimään muitakin asioita ja keskittymään nykyhetkeen. Toipuminen alkaa, psyykkiset sekä fyysiset oireet poistuvat mielialan korjaantumisen myötä. Ihminen suuntautuu ja valmistautuu kohti tulevaisuutta. Tässä vaiheessa aletaan hyväksymään faktat ja ymmärretään tosiasiat, joita voivat olla mm. "Kun elämästä yksi ovi sulkeutuu, niin toinen avautuu" ja "Kun joku poistuu elämästäsi, on joku muu aikeissa saapua"

Kun omassa mielessä olevat ajatukset ja asiat alkavat olemaan selkeät ja tapahtunut on hyväksytty täysin, on edessä viimeinen käsittelyvaihe eli uudelleensuuntautumisen tila. Vasta tässä tilassa tapahtuu lopullinen toipuminen shokista. Ihminen on kyennyt käsittelemään tapahtuneen sitten, kun se ei rajoita enää millään tavalla elämää - ja luottamus elämään sekä tulevaisuuteen on palautunut takaisin. Tässä tilassa ihminen huomaa omaksi yllätyksekseen monesti myös itsessään sellaisia voimavaroja, joiden olemassaolosta ei ollut edes aiemmin tiennyt. Suuren kriisin jälkeen kukaan ei ole ikinä ennallaan, mutta parhaassa tapauksessa tällaisen vastoinkäymisen jälkeen ihminen on vahvempi ja parempi kuin ennen, ja pystyy jatkossa käsittelemään paremmin vastaavia haasteita.

Samoin kuin onnellisuus ja koetut elämänilot ovat vastoinkäymiset ja kriisit osa ihmisen normaalia elämää ja kuuluvat siihen: "Välillä elämä heittelee meitä kaiken kokoisilla kivillä, aina vaan ei ehdi väistellä". Kriisit ja vastoinkäymiset tuntuvat käsittelyhetkellä pahalta. Pitää kuitenkin muistaa myös se, että asiat eivät ole aina niin mustavalkoisia kuin miltä näyttävät. Todellisuudessa kriisit ja vastoinkäymiset kasvattavat ja opettavat meitä paljon ihmisenä. Kaikki eletyt kokemukset muokkaavat meitä ihmisenä ja tekevät meistä myös sen osalta yksilöllisen vahvemman henkilön. Ikävistä asioita pitää ottaa aina kaikki opettavaiset ja kasvattavat kokemukset mukaan, sillä tulevissa elämänkoitoksissa ne tulevat olemaan jatkossa suuri voimavara: "Se mikä ei tapa, niin vittu, se vahvistaa".

Näiden syvällisten ajatusten siivittelemänä toivottelen teille kaikille lukijoilleni ihanaa ja mukavaa pääsiäistä! Munajuttutoivotteluihin en lähde, mutta yhden neuvon tähän loppuun voisin blogin aiheeseeni littyen heittää… muistakaa olla varovaisia tuolla yöelämässä liikkuessanne ja alkoholin kanssa sekoillessa, sillä: "Alkoholin käyttö saattaa saada sinut pyörähtämään aamulla herätessäsi ympäri ja näkemään jotain kauheaa!" ...ja siinä sitä riittää sitten kriisiä kerrakseen pureskeltavaksi ;)

 

<3 yst.terv S&S -ylläpito. tompe

Viimeksi muokattu päiväyksellä

Kommentit